Anopin muistutuksesta tuli mieleen, että piti penskojen kuvat laittaa Seuran päivänsäde-kisaan mukaan. Vanhemman pojan kuva olikin jo vuosi sitten matkassa ilman sen kummempaa tulosta.

Nyt olisi sitten kaksi ehdokasta. Pienemmästä on muutama kuva, joista pitää valita paras. Myös mallia on kuultu asiassa, niinkuin 4kk-ikäistä pientä ponnekasta mallia voi kuulla. Ja kuvavalinta taitaakin kallistua pikkumallin ehdotuksen puoleen.

Isommasta ei niin selkeää ykköskuvaa ole. Vaihtoehtoja on muutamia, mutta yhtäkään vedosta ei vielä pöydällä tulostettuna ole. Mietinkin, että pitäisikö ottaa kamera käteen ja yrittää vielä tänään saada jotain asian eteen aikaan. Josko se paras kuva tulisikin viime tippaan, ilman liikoja suunnitteluja. Jos ei muuta, niin tulee ainakin vino pino kuvia vaikka kuvittamaan seuraavaa Lassi ja Leevi-sarjakuva-albumia. Pitäisiköhän ottaa yhteyttä piirtäjään, sen verran tutuilta nuo sarjakuvan tapahtumat tuntuvat verrattuna päivittäiseen elämään tuollaisen 2-vuotiaan kanssa.

Johan tässä kuukausi, reilu on tällä pohjalla mentykin. Miksi, oi miksi, minä erehdyin selamaan valmiita pohjia netissä ja nyt sain idean muuttaa omienkin sivujen ulkoasua. Ehkä tämä idea painuu unholaan, tai ainakin prosessi ei tapahdu ihan hetkessä. Tai sitten tapahtuu. Koskaan ei voi näköjään sanoa varmaksi mitään. Liikaa aikaa ja virtaa, kahdesta lapsesta huolimatta. Tai sitten pitäisi vaan organisoida nämä päikkäriajat jotenkin toisin.

Mitäs muuta rintamalle uutta..Huusin eilen huutonetistä itselleni orjakennon ja odottelen sitä maanantaina saapuvaksi. Pääsen leikkimään lisää salamalla alkeellisessa kotistudiossani, jonka senkin siirsin nyt olohuoneen nurkasta työhuoneeseen. Tilaa on hieman vähemmän, mutta rauhaa toivottavasti enemmän. Eikä vieraidenkaan tarvitse ihmetellä, miksi talossa roikkuu lakana seinällä...

Sellaista tällä kertaa...katsellaan jatkoa.

Edit klo 21:57
Do I need to say more? Näinpä tällä kertaa. Katsellaan nyt, että montako viikkoa tätä jaksaa.

Olen lueskellut viikon aikana Markku Saihan kirjaa "Kiehtova luontokuvaus". Olin jo viittä vaille valmis ostamaan kirjan samalla kun suunnittelin Ilkka Jaakolan "Digikuvaaja luonnossa"-kirjaa. Sattui kuitenkin niin hyvin, että kävin paikallisessa kirjastossa, josta molemmat löytyivät hyllystä yhtä aikaa.

Kirjassa on usean eri luontokuvaajan kertomuksia työstään ja harrastuksestaan. Kuvauspaikat ja -kalusto vaihtelevat kuvaajan mukaan. Tämä ehkä on kirjan parasta antia. Tekninen puoli ja kirjallinen ilmaisu eivät liikoja hivele tai tuo vähänkään enemmän harrastaneelle uutta. Ehkä parhaimpana nostaisin tästä kojuvinkit ja muut maastoutumiseen liittyvät jutut, eivät siis suoranaisesti puhdasta tekniikkaa, mutta luontokuvaukseen oleellisesti liittyvää kyllä. Ja tottakai kirjassa on upeita luontokuvia erilaisista ympäristöistä ja tilanteista.

Miinuksena mainittakoon, että kirjassa on todella runsaasti kirjoitusvirheitä, jopa siinä määrin, että välillä huomasin keskittyväni enemmän niihin kuin itse sisältöön. En tiedä, onko kirjasta tullut uusia, korjattuja painoksia, koska tuo lainaamani on ainakin ensimmäisestä painoksesta.

Kokonaisuutena olen kirjaan kuitenkin tyytyväinen. En niin tyytyväinen, että omaksi sitä enää kerran luettuani ostaisin, mutta mukava sitä on selailla vielä uudelleenkin ennen kirjastoon palauttamista. Seuraavaksi voisin syventyä kuitenkin jo Jaakolan kirjaan.

Oltiin perheen kanssa ulkoilemassa jäällä. Kirkas päivä, kamera mukana ja koiratkin vapaana juoksemassa. Kirkkautta lukuunottamatta siis hyvä sauma kokeilla panorointia. Lopputulos kertoo edelleen, että vaatii lisää harjoitusta. Siirrän kuvia parhaillaan koneelle, mutta pikainen vilkaisu jo pikkukuviin kertoi tarpeeksi..

Muutenkaan ei tänään syttynyt kovin fiilistä kameran takana. Ainoa mielenkiintoinen kohde, olivat kaksi anoppilan pihalla lentelevää perhosta, mutta olivat sen verran vilkkaita, että jäi niidenkin lajimääritys enemmän kuin epäselväksi. Väri oli rusehtava, siinäpä kaikki. Mutta harvemmin näillä korkeuksilla maaliskuussa katsellaan perhosen lentoa luonnossa.

Piti se kuvakin lisäämäni tähän siitä panoroinnista. Muuten hyvä, mutta tarkennus ihan jossain muualla, missä pitäisi. Ehkä tämä menee esimerkkinä, jälleen kerran, siitä, miten ei kannata tehdä.

Jaksoin päivällä taas vääntää hetken Photarin kanssa. Olin löytänyt muutama päivä sitten tutoriaalin, joka ohjeisti kuvakuution tekemiseen. Näytti kivalta, joten piti heti kokeilla. Ensimmäinen versio vähän pissi käsille, kun kuution suhteet menivät, miten menivät, mutta tarkemmalla työskentelyllä pääsin lopulta ihan kivaan lopputulokseen.



Tutoriaali löytyy osoitteesta: http://www.empiredezign.com/version2/po ... gecube.htm